maanantai 1. elokuuta 2016

Marski Challenge - Mika ja Heikki hoitaa homman

Kilpailun lähtöön valmistautuminen alkoi 16 tuntia enne starttia varamieheksi pyydettäessä. Pyytäjänä oli Heikki Hihnala. Toipilaanakin paljon kokeneen ja menestyneen kilpailijan pariksi lähteminen oli kiinnostava mahdollisuus kokeilla omaa kykyä pysyä mukana mahdollisesti totuttua kovemmassa vauhdissa. Saisin myös nähdä läheltä kokeneempaa toimintaa oppeja hakien.

Valmistautuminen oli nopea: Ursakista vielä paljolti purkamatta jäänyt varuste- ja energialaatikko vain mukaan sekä paljon nestettä lämpimän päivän kilpailua ajatellen. Pakkasin 3l juomapussin lisäksi vielä 800 ml pulloja neljä lämpötilan noustessa lähelle hellelukemia.

Saapumiseni kilpailukeskukseen oli karttojen haun aikaan. Siitä alkoi reitin suunnittelu minun ollessa apumiehen osassa siinäkin. Reitti perustui paljon kiertämiseen ja sitä kautta nopeampaan etenemiseen. Turhia riskejä reitinvalinnoissa ei otettu, vaikka muutamia oikomahdollisuuksia jätettiin olosuhteiden varaan. Polut eivät kuitenkaan yllättäneet suuruudellaan, joten reitissä pysyttiin lopulta melko tarkkaan alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Kartat katseltiin melko nopeasti läpi, minkä jälkeen lähdimme omien varusteidemme kimppuun. Heikki katsoi omansa nopeammin läpi ja tuli sen jälkeen tarkastamaan reppuni. Sen hän totesi ”vaellusrinkaksi” ja kevensi painoa reippaasti siitä. Myös varusteiden kuljetustavasta sovittiin, jottei molemmilla olisi turhaan reppua koko ajan. Pakollisten varusteiden eli esimerkiksi puhelimen ja ensiapupakkauksen huolehtimisesta sovimme myös. Minulle jäi ensiapupakkaus ja tussi.

Kilpailun kulkua kävimme ylipäätänsä melko tarkasti läpi turhien yllätysten välttämiseksi: vaihtopaikkoja oli vain pari ja niissä vietetyn ajan tulisi olla mahdollisimman lyhyt, joten aikaa ei vaihtoihin juuri varattu. Kannoin isohkossa repussani myös molempien kengät ja sain leimausvastuun itselleni. Sitten oli edessä rauhallisesti vaihtopaikalle juomien vienti ja lähtöviivalle siirtyminen. Lähdön hetkellä minulle esitettiin vain kysymys: ”Oletko kunnossa?” Vastasin olevani, joten ainoa ohje oli juosta täysillä prologin karttapaikalle.

Prologi sujui kohtalaisesti. Ihan kärjessä emme siitä selvinneet, mutta kärkikymmenikössä kuitenkin varmaan. Siitä melonnan vaihtoon ja nopean vaihdon ansiosta ensimmäisinä vesille. Minä olin keulassa, Heikki perässä karttavastuullisena. Melonnassa oli hyvin tuulista ja kajakkiin tuli koko ajan vähän vettä, mutta hyvän reittisuunnittelun ja vahvan melonnan ansiosta eroa muihin tuli koko ajan. Melonnan loppupuolella teimme valinnan tyhjentää kajakki vedestä ja näin vauhdittaa sekä keventää matkantekoa.

Melonnan jälkeen alkanut pyöräily oli vauhdikas. Heikin vauhti oli reipas ja olin koko ajan vähän tiukilla, vaikkakin pysyin tiukasti perässä. Ensimmäinen quest oli melko haastava autosuunnistus, mistä tuli pari sakkolenkkiäkin lopuksi kierrettäväksi. Questillä oli kuusi karttaruutua, joilla kulki karttaan merkattu reitti. Sitä piti seurata hyvin tarkasti keräillen lappujen tietoja. Pari meiltä meni ohi ja näistä tuli sakkolenkit kierrettäväksi.

Autosuunnistuksen jälkeen alkoi pyöräpätkä kohti Lopen kauniita maisemia ja Poronpolun reittejä. Vauhti alkoi rauhoittua ja pysyin helpommin itsekin mukana tahdissa. Tällä pätkällä oli toinen quest eli metsässä ollut armeijan esteradan tyyppinen rata kiipeämisineen, ryömimisineen ja hyppimisineen. Siitä jatkoimme pyöräilyä vielä kohti 7,8 km suunnistusta. Suunnistuksessa tuli muutama minuutti pummia, mutta kuumissa supissa se tarkoitti hyvin onnistunutta suoritusta. Vaihtopaikalla juoksimme vielä järven ympäri ylittäen yhden vesistökohdan ilmapatjoilla.

Vauhti oli järvenkierrosjuoksulla lisääntynyt, mutta se kostautui seuraavaksi alkaneella pyöräilyllä ja vauhti hidastui. Heikki otti suolatabletteja hikoilun ollessa hyvinkin voimakasta helteessä. Matka jatkui melko suoraviivaisesti kohti Lopen keskustaa ja etenemisestä oli repimisen tuntu hävinnyt. Seuraava quest oli kalliolta laskeutuminen. Väsymyksestä huolimatta se sujui mukavasti ja mäen alta juoksimme takaisin ylös pyörille. Ennen kilpailukeskusta ja viimeistä suunnistustehtävää oli vielä muutamia rasteja pyörillä. Etenemistahti parani, vaikka itseänikin alkoi lämpö kiusata tässä vaiheessa. Johto alkoi kuitenkin tuntua selkeältä ja se antoi voimaa.

Viimeisen suunnistuksen kartta näytti aluksi hyvältä ja ensimmäinen rasti oli todella helppo. Se oli kuitenkin silmänlumetta ja pian jo huomasimme tietoja puuttuvan kartasta oleellisesti. Lopulta tuntuivat pelkät käyrät olevan paikallaan. Kuntosuunnistustaustaisille eteneminen rupesi olemaan haastavaa, mutta sopivasti kolmannella rastilla esimerkiksi auttoi toisen joukkueen paikallaolo löytämään rastille.

Suunnistuksen jälkeen saavuimme voittajina maaliin. Ensimmäinen voitto tuntui toki hyvältä eikä edes helle haitannut siinä vaiheessa. Kokemus oli antoisa ja siitä voin vain jättää kiitokset parilleni.

- Mika Salo



  (Lähti: 7, Keskeytti: 0, Hylätty: 0)
    1. Kesä Pi-Li                                    7.10.00
   2. AlfaImperial                                  7.36.00    +26.00
   3. Monkey Xpress                                 7.39.00    +29.00
   4. Team Cool-X                                   7.43.00    +33.00
   5. Timesco Outdoors                              8.13.49  +1.03.49
   6. 82 Jermut                                     8.39.51  +1.29.51
   7. Högfors Venture                              10.20.58  +3.10.58

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti